Kuva täältä.
Pitäisikö tässä jotain kolmenkympin kriisiä olla? Noh, mulla ei ainakaan ole. Päällimmäisenä mielessä on vain kiitollisuus, että olen hengissä. Hengissä, ja voin hyvin. Kun juhlimme etukäteen kolmekymppisiä tuossa joulukuun alkupuolella, eräs ystävistäni kysyi, mitä toivon seuraavalta kymmeneltä vuodelta. Mun vastaus oli yksinkertainen: töitä ja terveyttä. Noilla kahdella asialla pärjää tässä maailmassa aika pitkälle.
Kuva täältä.
Työ on mulle ehdottoman tärkeää, sillä vaikka opettajan työ onkin vaikeaa toisinaan, niin se on myös ihan mahdottoman palkitsevaa. En haluaisi olla työtön ja kituuttaa pienillä työttömyystuilla, mutta koskaan ei tässä valtion taloustilanteessa tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Siksi tämä.
Toisekseen, olen 16- vuotiaasta asti elänyt tämän Crohnin taudin kanssa. Vaikean Crohnin taudin kanssa. Minä jos kuka tietää, mitä on elää kivussa. Jatkuvassa kivussa. Viimeinen puoli vuotta ennen lokakuun lopussa 2013 tehtyä avanneleikkausta ennen oli niin täyttä helvettiä, että koskaan ei tiennyt, miten seuraavan päivän jaksaa taas eteenpäin. Välillä tuntui, että mä menetän järkeni sen kaiken kivun keskellä. Onneksi en ole sulkeutunut ihminen, vaan puhuin tunteistani miehelleni, ystävilleni ja perheelleni, ja sain ihan mielettömän paljon empatiaa ja tukea lähipiiriltäni. Olen kiitellyt siitä jo aikaisemminkin, mutta teen sen myös nyt. KIITOS. Kiitos jokaiselle, joka on jaksanut mun rinnalla kulkea niiden vaikeidenkin vuosien ajan.
Mulla on tiivis ystäväpiiri, ja ystäväni on kulkenut mun kanssa jo viimeiset 18 vuotta. Kiitos K, että olet aina mun elämässäni. Kiitos kaikille niille muille ystävilleni, joille saan avautua, ja ennenkaikkea, keiden kanssa saan nauraa ja unohtaa elämän huonot puolet. Kiitos äitilleni, joka myötäelää mun kanssa ihan joka päivä. Kiitos muullekin perheelleni, joka aina jaksaa kysyä "miten oot voinu". Kiitos varsinkin miehelleni, joka on jakanut mun elämän jo kohta kahdentoista vuoden ajan. Elänyt mun kanssa ne kauheimmat ajat, jolloin en paljon muuta tehnyt, kuin itkenyt kivusta. Moni mies olis lähtenyt ajat sitten lätkimään, sinä pysyt minun kanssani. <3
Kuva täältä.
Noh, jotta tämä postaus ei nyt menisi ihan tunteiluksi, niin laitetaanpas tähän väliin lista...
Tässä 10 asiaa, joita et tiennyt minusta!
Kuva täältä.
1. Olen niin herkkä ihminen, että itken vaikka Kauniita ja Rohkeita katsellessa. Kissa- ja koiravideot - ihan varmoja kyynelkanavien avaajia.
2. Rakastan kukkia. Iän myötä äitiini tullut. :D Lempikukkiani on oikeastaan kaikki valkoinen. Valkoiset tulppaanit, valkoiset ruusut, valkoinen joulutähti, valkoiset hyasintit, valkoinen amaryllis, valkoinen lilja... Tosin aina keväisin iskee hetkeksi vaaleanpunainen buumi, jolloin kukkani ovat vain vaaleanpunaisia.
3. Olen tosi huono syömään karkkia. Olen kyllä hirveän hyvä ostamaan niitä. Olen ystäväpiirissäni tunnettu siitä, että meidän kodinhoitohuoneesta löytyy boksi, joka on täynnä (vanhentuneita) karkkia. Niitä sitten muut syö, kun minä en niitä saa syötyä. :)
4. Yksi syy blogin hiljaisempaan tahtiin tänä vuonna on ollut elämäntaparemontti. Ostin huhtikuussa salijäsenyyden, ja elokuun alussa aloitin pt:n kanssa. Viimeisen neljän kuukauden aikana herkut eivät ihan hirveästi ole kuuluneet tämän naisen ruokavalioon. :D
5. Nukun nakuna. Ympäri vuoden.
6. Olen suolan suurkuluttaja. Tosin nyt, kun ruokavaliota on laitettu uusiksi, olen yrittänyt kovasti vähentää suolan käyttöä. Mun kroppa suorastaan vaatii suolaa, jos ei saa sitä tarpeeksi.
7. Inhoan pessimistisiä ihmisiä. Yritän itse ajatella loppuun asti positiivisesti, ja elämä on opettanut, että pienistäkin asioista pitää osata nauttia.
8. Rakastan halailla ihmisiä. Mä halaisin varmaan kaikkia päivän aikana tapaamiani ihmisiä, jos tietäisin varmuudella, että se ei heitä ahdistaisi. Jos siis näet minut, halaa minua. ;)
9. Rakastan Coca-Colaa. Jos linjat sen kestäisivät, joisin sitä vaikka joka päivä. Ikävä kyllä totuus on, että juon sitä nykyään enää toooodella harvoin.
10. Mun työmatka kestää noin 40 minuuttia autolla, ja lähes koko sen matkan laulan radion mukana. Tai vähintään nauran radiojuontajien jutuille, ääneen. Kovaa.
Kuva täältä.
Löytikö listalta yllättäviä asioita?
Tässä vielä allekirjoittanut itse availemassa lahjoja, kun ystäväni olivat kanssani juhlimassa joulukuun alussa. Kuvan krediitit Minna O. :)
Me lähdetään nyt miehen kanssa hieman juhlistamaan tätä päivää, tavataan taas huomenna! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos paljon kommentistasi!