sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

"Tiedät et Elvis oli vaaleetukkainen, se vaan värjäs sen..."

En tiedä Elviksen vaaleatukkaisuudesta, mutta tuo Anssi Kelan Levoton tyttö-biisi iskee jotenkin hyvin mun tajuntaan! Se kohta, missä "Sä sanot et sydän seisahtuu aina kun aivastaa" lauletaan, aivan kylmät väreet tulee; siinä kohtaa on hienosti pysäytetty hetkiseksi kaikki musiikki...

Se siitä, mutta seuraava snack oli se Elviksen suosikki. Paitsi, että mun versiosta puuttuu vielä pekoni. Sanotaan, että Elviksen yks lemppari snackesta oli siis paistettu leipä, jossa oli välissä maapähkinävoita, banaania ja pekonia. Pekonit jäi kauppaan, mutta hyvää leipä oli näinkin. Kokeilin tämän jälkeen vielä version, mihin ripsautin kaneliakin banaanien päälle ja se toi kivan twistin leipään. Leipä olis tietty pitäny paistaa vielä rasvassa pannulla, mutta vähän oli pakko säästellä kaloreissa tällä kertaa. :D

Elviksen banaani-maapähkinävoileipä

  • 2 palaa vaaleaa (paahto)leipää
  • kermaista maapähkinävoita
  • 1 kypsä banaani
  • (voita paistamiseen)
Voit valita kahdesta valmistustavasta riippuen siitä, miten rasvaista settiä just tänään satut haluamaan. Voit joko koota ensin leivän ja paistaa sen voissa kullankeltaiseksi, tai tehdä edes vähän terveellisemmin, kuten minä tein.

Paahda leivät paahtimessa. Voitele palat maapähkinävoilla. Pilko banaani tai muussaa se ja laita banaani toiselle leivälle. Paina toinen leipä kanneksi ja syö. 


Googlailin tuossa vielä tuota reseptiä, ja ainakin Nigella Lawsonkin on tehnyt tätä leipää ilman pekonia. Ehkä se siis ei ollut niin iso synti. :) Tosin, suolaisen ja makean liitto on tunnetusti hyvää, joten täytyy ehkä testata leipä vielä pekoninkin kera.

Nyt täytyy alkaa orientoitumaan uuteen työviikkoon, hyvää viikon alkua siis kaikille!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Siivous jatkukoon

Selailin tuossa jälleen kuva-arkistoani, ja tulin siihen tulokseen, että on paras tehdä vielä pienimuotoinen "slideshow" osasta kuvia. Niistä ei juuri ole mitään sen ihmeempää sanottavaa, tai sitten on päässyt unohtumaan, mitä kaikkea resepti on pitänyt sisällään. :D Niin käy usein ainakin meikäläiselle, kun soveltaa omasta päästään. Tällaisia kuvia sieltä sitten löytyi...


Tässä on jogurttista teeleipää basilikalla ja ruohosipulilla höystettynä. Laitan reseptin tästä sitten, kun teen tätä seuraavan kerran. Siihen ei varmaan kovinkaan kauaa mene, tätä tulee tehtyä aika usein. 


Tätä mössöä tein usein opiskeluaikana, ja nytkin se toimii hyvin "tyhjätään jääkaappi"-operaatiossa. Ei tuo kovin kaunis tuotos ole, mutta siinä on keitettyä makaronia, kiinankaalta, paprikaa, fetaa ja kanaa paistettuna pannulla. Mausteena on vähän soijaa, Herbamarea ja Tabascoa. 



Tämä prinsessakakku meni veljentytölle vuosi sitten, kun hän täytti seitsemän vuotta. Alimmassa välissä oli suklaamoussea ja jotain muuta (?) ja tuossa ylemmässä välissä haarukalla soseutettua mansikkaa ja mansikkamoussea.  



Täytetyissä paprikoissa oli riisiä, jauhelihaa, herkkusieniä ja luultavasti fetaa. Päällä sitten vielä tavis kermajuustoraastetta.





Mä rakastan tuoretta mansikkaa ehkä yli kaiken! Kesällä sitä tulee syötyä kyllä litratolkulla, mutta siihen ei vain kyllästy. Tässä kaksi herkkua niistä; ylemmässä on turkkilaista jogurttia, banaania ja mansikkaa pilkottuna ja koristeltuna strösseleillä. Alemmassa on pohjalla muutama keksinmuru, päällä myöskin turkkilaista jugua ja mansikkaa ja pieniä marenkeja murusteltuna. Nami nami!


Oih, toinen ihana asia kesässä on myöskin kanttarellit! Mieheni mökin lähettyvillä on usein muutama ihan kelvollinen kanttarellipaikka, mistä miekkonen käy niitä poimimassa. Yksi ilta hän pyöräytti ihan perus sipuli-kantarelliseoksen reilussa voissa, ja syötiin sitä rieskasta revittyjen palojen kanssa. Slurps!


Kesäruokaa helpoimmillaan! Hunaja-soija-sitruunamarinadissa ollutta, pannulla paistettua lohta. Lisukkeeksi se ei kaipaa mitään muuta kuin tuoreita kasviksia ja ehdottomasti sitruunaa päälle puserrettuna! Ja muutaman suolahiutaleen.


Helppo vierasvara! Linkosuon ruissipsiä, päälle sipaistuna tilli-mustapippurituorejuustoa ja pala kylmäsavulohta ja ruohosipulia. Tällä kertaa tarjolla oli lisäksi erilaisia leikkeitä ja juustoja, vaikka niitä ei kuvassa näykkään. Niitä juustoja, siis.


Myöskin perus vierastarjottavaa; kinkku-ananas-Aura-piirakkaa. Vielä ilman muna-kermaseosta. 


Näihin kekseihin testasin ajat sitten ostamaani keksimuottia. Meillä oli Halloween-juhlat, joihin nämä sopivat kuin nenä päähän. Keksinä Pirkka Daniela- täytekeksejä, suklaata maito- ja tummasuklaa sekä punainen kuorrute on punaisia Candy Meltsejä. Tuosta ensimmäisestä kokeilusta viisastuneena opin, että tähän hommaan tarvitaan ehdottomasti sivellin, jolla suklaan saa nätisti muottiin. Niin rumasti se meni joihinkin, vaikka varovasti yritin lusikalla sitä levittää. Hmph. Vähän harmitti, mutta hyviähän nämä silti oli.


Nämä lehtitaikinaleivonnaiset tein vuosi sitten ystävänpäivänä. Halkaisin neliön kypsänä, väliin laitoin vaniljakreemiä ja mansikkaa. Päälle tupsutettuna tietysti tomusokeria. 


Nam, täytettyjä lättyjä! Kylmäsavulohta, puna- ja ruohosipulia, tomaattia, salaattia ja creme fraichea. Loistava iltapala!


Kesällä tuli tehtyä paljon nuudelikeittoa, varsinaista pikaruokaa. Pohjana on tuo kuvassa näkyvä Pirkka Tom Kha- keittojauhe. Lisänä tuoretta chiliä, kanaa, herkkusieniä, korianteria ja inkivääriä. Niin ja tietysti niitä nuudeleita. 


Tämä mössö on Arla Keldan Thai Green Curry- valmiskastike, johon lisäsin kanaa, kesäkurpitsaa, paprikaa ja punasipulia. Tämä oli aivan loistava valmiskastike, niin iso harmi, että sitä ei enää ole olemassa, Jäljellä on vielä Thai Red Curry ja Tikka Masala- kastikkeet, mutta niitäkin saa toooodella harvoista paikoista.

Huhheijakkaa, siinä vähän taas kuvia pois vaivoista. Ärsyttää, kun niitä on niin paljon! Olisi pitänyt olla ahkerampi blogipäivittäjä jo viime kesänä... :/

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kevät tullut on, kevät tullut on

Tai ainakin noin voisi sanoa jo piakkoin. Sääennuste onneksi lupaa edelleen lämpenevää ensi viikolle, josko noi lumenrippeet sulaisivat vapuksi pois. Hyvää teki ne viime viikonlopun sateet, ilman niitä olis varmasti vieläki hullunlailla lunta takapihalla.

Paljon on puhuttu jo siitä, että ei ole toivoakaan saada kotimaisia uusia perunoita ruokapöytään juhannukseksi. Näin varmasti asia on, mutta perunoita minä kyllä maltan odottaa. Se mitä en malttaisi millään odottaa, on raparperien kasvaminen! Mä NIIIIIN rakastan raparperia! On ihanaa vain kuoria varsi, dipata sitä vähän sokeriin ja syödä niikseen. Aaahh... Viime vuonna tuli tehtyä kaikenlaista raparperileipomusta, joista paria tulee tehtyä ihan varmasti myös tänä vuonna. Onneksi raparperia on vielä pakkasessa kaksi pussia, jotta saa leivottua niistä jotain pahimpaan himoon.

Raparperi-kinuskikeksit

  • 200g voita
  • 2dl sokeria
  • 1dl kinuskikastiketta
  • 4dl vehnäjauhoja
  • 1½dl kaurahiutaleita
  • 2tl leivinjauhetta
  • 200g raparperia
  • 1rkl perunajauhoja
Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kinuskikastike. Yhdistä kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Kuori raparperi, pilko pieniksi paloiksi ja sekoita perunajauhot palojen joukkoon. Kääntele raparperit taikinan sekaan, tarvittaessa käsin. Pyörittele taikinasta jauhotetulla alustalla noin 30cm:n pituinen tanko, kääri se kelmuun ja laita jääkaappiin lepäämään vähintään tunniksi.

Leikkaa taikina viipaleiksi ja nosta viipaleet leivinpaperoidulle pellille. Taikinasta tulee noin 20 keksiä. Paista keksejä 200°C noin 15-18 minuuttia uunin keskitasolla. Jäähdytä tasaisella alustalla.


Hyviä keksejä olivat, tosin olin vähän pettynyt, kun kinuskikastike ei juuri maistunut ainakaan omaan suuhuni. Pitää testata tänä vuonna uudelleen ja lisätä kinuskin määrää, en usko että se ratkaisevasti vaikuttaa taikinan koostumukseen.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Mmmmmm mysliä...

Tiesittekö, että myslin on kehittänyt sveitsiläinen tohtori Maximilian Bircher-Benner vuonna 1900 sairaalapotilaiden ravinnoksi? Noh, nytpä tiedätte. :)

Kaupan myslit eivät ole koskaan juuri sytyttäneet, mutta tuo avokki teki itse mysliä ekan kerran muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen mäkin aloin siitä tykätä! Hyh niille sokerisille kaupan kaloripommeille! Tosin, on tässä omatekoisessakin omat sokerinsa, varsinkin kun mukaan laittaa kuivattuja hedelmiä. Ne jos jättää pois, niin mysli on sitten jo himpun verran terveellisempää. Hyvää tämä on, ja me olemmekin kuluttaneet sitä urakalla turkkilaisen jogurtin kanssa.




Hedelmäinen mysli

  • 4dl neljän viljan hiutaleita
  • 1dl leseseosta
  • 1dl kookoshiutaleita
  • 1dl mantelilastuja
  • 100g pekaanipähkinöitä
  • ½dl hunajaa tai vaahterasiirappia
  • 1tl jauhettua kanelia
  • 1tl jauhettua inkivääriä
  • 1pss pakastekuivattuja mansikkalastuja
  • 1pss Hawaiji tai Fantasy- hedelmäsekoitusta
Kuumenna uuni 190°C asteeseen. Sekoita kulhossa kaikki ainekset lukuunottamatta mansikkalastuja ja hedelmäsekoitusta. Kaada seos pellille tasaiseksi kerrokseksi ja paahda uunissa noin 10-15 minuuttia. Kääntele seosta muutaman kerran paiston aikana, jotta se saa tasaisesti vähän väriä. Ota pois uunista ja anna jäähtyä. Sekoita lopuksi joukkoon mansikkalastut ja hedelmäsekoitus. Säilytä ilmatiiviissä purkissa.

Tuosta ainemäärästä tulee siis tuollainen iso lasipurnukka, ja jää vielä muutama desilitra siitä ylikin. Tätähän tekee kerralla vaikka kaksinkertaisen annoksen, jakaa sen sitten vain kahdelle pellille, jotta se paahtuu tasaisesti. Kannatan, sillä sen verran äkkiä tämä ainakin meillä menee. :)

Tämän postauksen myötä, hyvää yötä!

Lähde: http://content.simonscat.com/Images/Community/co/conny08/I-love-Kitty-good-night-purrrr-/M0.jpg

Ciao bella, cafe mocha!

Mä en ole kovin kova juomaan kahvia. Ensinnäkään, mä en mitenkään erityisemmin rakasta suodatinkahvin makua, ja toiseksi, mun suoli ei Crohnin takia sitä juurikaan kestä. Toisin sanoen, jos mä juon kahvia, on paree olla vessa jossain lähettyvillä...

Silloin kuitenkin kun juon kahvia, sen pitää olla erityisen hyvää. Maidonvaahdotin mulla on ollu jo yli kymmenen vuotta, ja viikonloppuisin haluan herkutella hyvällä kahvilla, jos sitä juotua tulee. Espressokonetta ei kylläkään ole meidän taloudessa, eli näidenkin herkkukahvien pohjana on ihan tavallinen suodatinkahvi espresson sijaan. Kuitenkin kun vain makeutta löytyy tarpeeksi, niin hyvää tulee! Tässä yksi lemppareistani...

Cafe mocha

  • suklaakastiketta
  • vahvaa kahvia
  • kuumaa maitoa
Lämmitä maito kuumaksi ja ota siitä osa toiseen astiaan ja vaahdota se kuohkeaksi. Lorauta tarjoilulasiin reilusti hyvää suklaakastiketta, kaada päälle annos kahvia ja kuumaa maitoa. Sekoita varovasti niin, että pohjalle jää vielä suklaakastiketta. Valuta päälle maitovaahto ja nauti ihanasta aamusta. Tai iltapäivästä. Miten vaan.

Selailin tuossa vielä nettiä, ja huomasin, että cafe mochalla ja mochaccinolla on aika pieni ero. Toinen tehdään cappuccinoon ja toinen latteen. Näin kotioloissa asia taitaa olla se ja sama, ja oli nimitys sitten mikä hyvänsä, niin hyvää kahvia tämä on. :D Cafe mocha taidetaan usein vain koristella maitovaahdon sijaan kermavaahdolla kun taas mochaccino ei. Jos siis haluat laittaa elämän ranttaliksi, niin kuka estää turauttamasta hyvää kermavaahtoa päälle..? 

Kevätsiivouksen aika...

Kuvavaraston nimittäin. On kertynyt niin paljon kuvia tuonne arkistoon sinä aikana, kun siirryin Vuodatuksesta Bloggeriin enkä jaksanut kuitenkaan aloittaa bloggausta. Pistetääs nyt sit keskiviikkoaamun kunniaksi kunnon kuvakavalkadi pystyyn ja katsotaan, mitä kaikkia turhakkeita tuolta löytyy! :)


Tätä viiniä juotiin ystävänpäivänä 2012 etana-katkarapuruukun kanssa, ja se sopi hyvin ruokaan. Mulla oli vähän ennakkoluuloja tuota viiniä kohtaan jo pelkästään nimen vuoksi, Floria, joka mielestäni mielikuvana on heti makea. Ei kuitenkaan ollut ollenkaan liian makeaa, vaan jäi hyvä fiilis tuosta viinistä.


Citymarkerista saa jenkkihyllyltä montaa eri makua Jell-o:ta, tuo kirsikkainen ei ollut niin hyvää, kuin sitruunainen on...


Nämä seuraavat valmis-creme-bruleet on tarttunut käteen muistaakseni Tampereen Stockmannilta. Tässä suklainen versio...




...ja tässä originaali. Suklaisesta en juuri pitänyt, koska maultaan se muistutti vain suklaavanukasta. Tämä originaali sen sijaan oli aivan jees.





Olin ennen kova juomaan energiajuomia, nyt olen vieroittanut itseni niin, että juon tölkillisen vain lauantaisin. Tuo Nightwish-edition tölkki oli aika nätti. Seinäjokisena Mallaskosken panimon tuotteet menee lähes aina testaukseen. Tuo salmiakki-sitruunalonkero ei kuitenkaan hirveästi ollut mun makuun.


Nämäkin olivat uutuuksia reilu vuosi sitten... :D Copenhagen-olut oli oikein maistuvaa, miedohko vehnäolut. Pullon design on oikein onnistunut, ja tämän kelpaa napata kätösiin tänäkin kesänä terassilla. GoldenCap Wicked siideri oli makeahko, aivan ok jäiden kanssa juotuna. Olvin Reino-olut oli mielestäni hyvin perinteinen suomalainen olut, jonka mies sitten joikin, koska mä en niin siitä tykännyt. Aino- siideri oli aivan liian makea mansikkainen siideri... :P


Ooooh, tätä herkkua katsoessa kuola vaan valuu! Tämän annoksen söin alkupalaksi viime toukokuussa Helsingissä Virgin Oilissa. Siinä on siis valkosipulileipää ja paprikatapenadea. Tuo tapenade oli jotain niin jumalattoman hyvä, todella iso harmi, ettei se ole enää listoilla. Mutta toivossa on hyvä elää, josko se taas kesälistoille tulisi.


Samalla reissulla tyttöjen kanssa Suomenlinnassa herkuteltiin näillä Stockmannilta ostetuilla leivoksilla. Vasemmanpuolimmaisessa on sitruunakiisseli ja päällä marenki, oikeanpuolimmaisessa on vaniljakreemi ja pensasmustikoita. Kumpikin oli ihan törkeän hyvää!


Nämä oli ekat Angry birds-limsat, jotka markkinoille tuli. Mielummin juon kokista, mutta näistä saisi tehtyä loistavia juomasekoituksia!


Nämä jäi mukaan viime kesän Tallinnan reissulta. Anthony Bergin suklaita on aina pakko saada, samoin Pingviinit on legenda lapsuudesta lähtien. Tobleroneista tuo valkoinen on ainutta, mistä pidän. Lionia saa täällä niin harvoista kaupoista, että piti napata sellainenkin matkaevääksi.


Tuossa vielä lähikuvassa tuo Anthony Berg pussi. Tämä oli uusi tuttavuus mulle, ja se sisälti kolmea eri suklaakonvehtia; Caramel & Sea salt, Caramel ja Caramel, chili & orange. Noista mun suosikki oli ehdottomasti tuo suolalla maustettu.


Nämäkin ovat samalta reissulta, se kostempi osuus...Jack Danielsin kokismix, ei niin mun makuun. Tuo Nuvo- roseeviinisekoitus ja tuo Latte Macchiato- likööri on vielä avaamatta. :D Gentleman Jack oli hyvää viskiä, tai sanotaan, että on, koska sitä on vielä tilkka kaapissa jäljellä. :D


Ja vielä, Tallinn-keksit on Viru-keskuksen ruokakaupasta, samaan kuvaan pääsi sitten vielä Ikeasta ostetut sitruunakeksit.


Juustoilla tulee herkuteltua epäsäännöllisen säännöllisesti. Tässä patongin kanssa syötiin Mustapekkaa, sekä ruohosipuli- ja mustapippurikermajuustoja.


Nämä juustot nautittiin itsenäisyyspäivänä 2012. Vasemmalla Aura-juusto (jota kovasti yritän itselleni siedättää), Mustapekka, ja oikealla Castellon valkohomejuusto ja Valion Kappeli alhaalla. Näiden kanssa syötiin perinteisesti suolakeksejä ja pipareja, jotka olin leiponut äitini kanssa samana päivänä. Raikkautta mukaan toi passiohedelmät ja persimon pilkottuna.

Huh, siinä semmoinen satsi kuvia. Nyt täytyy alkaa lähteä töihin, hauskaa keskiviikkoa kaikille!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Miilunpolttajan spagetti

Miilunpolttaja = puuhiilen ja tervan tuotannossa miilun polttamisesta vastannut henkilö

Miilu = hiilimiilu, puuhiilen polttamiseen tehty keko, jossa puut on peitetty turpeilla tai mullalla

(Lähde: Wikipedia)

Silloin, kun tekee mieli jotain naurettavan rasvaista, naurettavan hiilarista ja naurettavan hyvää ruokaa, kannattaa tehdä pasta carbonaraa. Jos mun linjat kestäis, tekisin tätä ruokaa varmaan viikoittain. Tai no, ainakin kuukausittain, niin ei alkais heti kyllästyttämään. :) Variaatioita löytyy varmasti kymmeniä, mutta tärkeintä on varmaankin se, ettei keltuaiset kypsy, vaan ainoastaan lämpenee, kun kastike sekoitetaan keitettyyn spagettiin. Äh, kuola valuu...

PASTA CARBONARA

  • 170g pekonia
  • (1 pieni sipuli pilkottuna)
  • 2½dl ruokakermaa
  • 3 keltuaista
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1½dl parmesaania raastettuna
  • mustapippuria
  • n.½pkt spagettia
Laita pastavesi kiehumaan ja laita veteen reilusti suolaa. Pilko pekonit pienemmiksi ja laita lämpenevään pannuun paistumaan, laita sivuun odottamaan siksi aikaa, kunnes spagetti on kypsää. (Paista pekoninrasvassa myös sipulisilppu, jos sitä haluat käyttää.) Sekoita keskenään ruokakerma, keltuaiset, raastettu valkosipulinkynsi ja parmesaaniraaste sekä mustapippuria. Keitä spagetti al denteksi, valuta, ja siirrä takaisin kattilaan. Kaada päälle pekonit (ja sipulit) ja kerma-keltuais-juustokastike, mutta älä laita kattilaa levylle takaisin. Sekoita hyvin ja laita lautasille. Rouhi päälle vielä reilusti mustapippuria.

Sipuli ei taida varsinaisesti kuulua carbonaraan, mutta me kun siitä niin kovasti tykätään, niin miksei sitä voisi sekaan laittaa? Meidän mielestä se sinne sopii hyvin, joten kokeilkaa, jos vain sipulin ystäviä olette.

Tänään tätä rasvapommia ei olla herkuteltu, vaan kuva löytyi arkistojen kätköistä. Tämä päivä on mennyt urheillessa ja ihanasta auringonpaisteesta nauttien ja kevyesti syöden! Nyt on hyvä aloittaa uusi työviikko!

Hyvää viikonalkua kaikille!

torstai 11. huhtikuuta 2013

Auringon voimaa ja vitamiineja!

Helou helou! Kiireet meinaa painaa päälle niin, ettei kerkeä edes blogiaan päivittämään. Shame on me. :/

On ollut NIIIIIIIN ihanaa, kun tuo mollottava keltainen mötikkä elikkä aurinko on paistanut männäviikkoina aika ahkerasti! Kyllä sitä on pimeän ja tosi pilvisen talven jälkeen odotettukin! Huomasitteko muuten, että tänä talvena aurinkoa ei juuri ole näkynyt? Ei saanut nauttia niistä ihanan kirkkaista hangista auringonpaisteessa. Noh, hangethan ne on edelleen ja taitaa olla vielä ainakin muutaman viikon... Me so not like.

Piristystä elämään on tuonut tässä välillä monikin asia. Viime sunnuntaina minusta tuli ihanan pikkupojan kummitäti. <3 Eilen sitten toisen ystävän kanssa kävimme yllättämässä tätä kummipoikani äitiä; minä nappasin kaksi mukulaa pihalle, ja ystäväni sai nauttia hieronnasta ja kynsienlaitosta ilman häiriötekijöitä. Veimme viemisiksi vähän suolaista ja makeaa syötävää, saatiin sitten porukalla kahvitella lopuksi. Aurinkoiseen ilmaan sopi tämä aurinkoinen kakku, joka on kyllä ehdottomasti yksi omista suosikeistani; sitruuna-marenkikakku. Ohjeen nappasin tällä kertaa Maku.fi- sivustolta.

SITRUUNA-MARENKIPIIRAKKA

Pohja:
  • 100g voita
  • 2dl vehnäjauhoja
  • 1rkl sokeria
  • 1/4tl suolaa
  • 1rkl vettä
Täyte: 
  • 2 kpl sitruunaa
  • 1 ½dl sokeria
  • 4dl vettä
  • 4 keltuaista
  • 4rkl perunajauhoja
  • 2rkl voita
Päälle:
  • 4 valkuaista
  • 1 1/4dl tomusokeria
Nypi voin sekaan jauhot, sokeri ja suola. Lisää massaan kylmä vesi, vaivaa taikina tasaiseksi ja painele taikina Ø22cm piirakkavuokaan. Kypsennä pohjaa 200°C noin 20 minuuttia. 

Pese sitruunat huolellisesti. Raasta niiden kuoret kattilaan ja purista päälle niiden mehut. (Monissa ohjeissa kehotetaan laittamaan mehua 1dl, itse käytin melkein koko kahden sitruunan mehut ja siitä tuli melkein kaksi desilitraa.) Erottele varovasti keltuaiset ja valkuaiset. Laita keltuaiset kattilaan sitruunan kuorien ja mehun kanssa ja lisää muut täytteen ainekset. Kuumenna ja sekoita, kunnes seos sakenee. Kaada paistetun pohjan päälle ja vähennä uunin lämpö 175°C. 

Valmista marenki. Vaahdota valkuaiset kulhossa vaahdoksi ja lisää sitten tomusokeri vähitellen. Vatkaa, kunnes saat kovan massan, joka pysyy kulhossa kun käännät sen ylösalaisin. Pursota tai lusikoi marenkimassa sitruunatäytteen päälle. Paista uunissa, kunnes marenki saa hieman väriä.

Ah, tämä on kyllä herrrrrkkua. Eilen katosi koko piirakka. Voisi viikonloppuna pyöräyttää toisen... :P En tiedä johtuuko siitä, että jätin kakun uuniin jälkilämpöön vielä värinsaamisen jälkeen, mutta marengin koloista puski sulanut sokeri pinnalle...


 Eipä tuo nyt sinänsä mitään haitannut eikä ainakaan toki makuun vaikuttanut. 


Iloa tähän viikkoon on tuonut myös tyrnit! Eräs ystäväni hommasi minulle asiakkaansa kautta 2kg tyrniä, ja nyt ne odottaa pakkasessa, mitä herkkuja niistä keksin! Olen niin hulluna kaiken kirpeän perään, että olen niitä ottanut suoraan pussista kulhoon ja napostellut kuin karkkia. :D Ei ehkä hammaskiille tykkää niin happoisesta mut hei, niistä saa vitamiineja!

Ystäväni antoi minulle vielä eilen toisen kukkakimpun, joka oli ristiäisissä kastepöydällä. Tuossa se nyt keittiönpöydällä on ihastuttamassa päivääni.


Kiitos siis vielä K ja M kun ootte tehneet viikostani erityisen mukavan! Aurinkoista torstaita myös Sinulle! :)