I love bacon

Jos linjat sen kestäisi, söisin pekonia varmaan joka ikinen päivä. Se vaan on niin hyvää! Ihanaa, rapeaksi paahdettua pekonia, mmmm....Mutta hassu juttu on se, että en useinkaan syö pekonia minkään ruoan kanssa, esimerkiksi pekonihampurilaista (paitsi viime viikonloppuna, ja petyin...), koska pekoni on kaikista parasta ihan vaan itekseen. :) Poikkeuksen tekee pekonipasta! Siinä se pääsee oikeuksiinsa, tuo hyvää suolaista makua pastaan. Nam!

PEKONIPASTA

• spagettia
• 170g pekonia
• 2½dl ruokakermaa
• 2 munaa
• 50g parmesaania
• reilusti mustapippuria

Keitä spagetti reilussa suolatussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Silppua pekoni pienemmäksi ja paista pannulla rapeaksi. Siirrä pannu pois kuumalta liedeltä, jotta se kerkeää hieman jäähtyä. Vatkaa kulhossa munien rakenne kevyesti rikki ja lisää ruokakerma ja raastettu parmesaani. Rouhi sekaan reilusti mustapippuria. Kun spagetti on al dente, valuta se ja kaada pannulle pekonin sekaan. Kaada kerma-munaseos ja sekoita nopeasti kaikki sekaisin. Pidä huoli, ettei pannu ole liian kuuma, jottei kananmuna ala kypsymään rakeiseksi. Aseta tarjolle ja rouhi päälle vielä mustapippuria ja parmesaania.

Tämähän on siis periaatteessa arkikielessä pasta carbonara, koska yleensä carbonara tulee tehtyä ihan vaan pekonista eikä pancettasta, sillä sitä ei juurikaan täällä päin ole kaupoista saatavilla. Mutta carbonaraan käytetään tietääkseni oikeaoppisesti vain keltuaiset, tähän pastaan pistin koko munat. Lisäksi nyt en käyttänyt kuohukermaa, vaan vähän kevyemmin ruokakermaa. Oli sitten carbonaraa tai pekonipastaa, mutta syntisen hyvää tämä silti on! Eikä ihan joka syötäväksi tarkoitettua, on siinä rasvaa sen verran paljon, ruokakermaa tai ei... :D

Riks, raks, poks!

Tuommoiset äänethän sitä mainoksessa aina riisimuroista kuului. :) Tässä kakussa riisimurot eivät päässeet poksahtelemaan, mutta hyvältä ne maistuivat! Eräs ystäväni linkitti tämän riisisuklaakakun ohjeen Facebookissa muistiin itselleen, ja samalla bongasin sen sieltä itse. Kakku näytti niin herkulliselta, että pakkohan sitä oli päästä tekemään!

Tänään tuli ystäväni vierailulle Helsingistä, ja menimme toisen ystävämme, samalla kummipojamme äidin luo kyläilemään. Vein tämän kakun mennessämme ja kyllä se tuntui kaikille maistuvan. Kakku oli aika makeaa, mutta makeuteen saa hyvin vaikutettua itse vaihtelemalla pohjaan tulevaa suklaata (itse käytin tällä kertaa Maraoun suklaata, joka on mielestäni paljon Fazerin sinistä makeampaa) sekä kermavaahdon makeutta säätelemällä.

RIISISUKLAA-MOKKAKAKKU

Pohja:

• 2 x 200g (maito)suklaata
• 2 x 5dl riisimuroja

Kiisseli:

• 1dl kahvia
• 1dl maitoa
• 1rkl sokeria
• 1rkl perunajauhoja

Lisäksi:

• 4dl kuohukermaa
• ½dl fariinisokeria
• 3 banaania
• suklaarusinoita

Tee riisimuroista kaksi pohjaa. Sulata suklaa levy kerrallaan ja sekoita joukkoon riisimurot. Tasoita seos leivinpaperoituun irtopohjavuokaan ja anna kovettua. Tee sama uudelleen niin, että saat siis kaksi erillistä pohjaa.

Kiisseliä varten mittaa kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna. Kun seos pulpahtaa, ota se pois liedeltä ja jäähdytä kylmäksi.

Vispaa kuohukerma fariinisokerin kanssa. Pilko banaanit.

Kokoa kakku. Laita alimmaiseksi riisimuropohja, levitä päälle puolet kermavaahdosta, banaanisiivut ja kahvikiisseliä reilusti. Aseta päälle toinen pohja ja loput kermavaahdosta, lisää kahvikiisseliä ja ripottele päälle suklaarusinoita. 

Resepti on alunperin kuulemma Kinuskikissalta, mutta ystäväni bongasi sen täältä. Ja ihan vinkiksi, että riisimuropohjat kannattaa todellakin tehdä leivinpaperille. Itse tein ensimmäisen pohjan kanssa sen mokan, että painelin seoksen suoraan keraamisen irtopohjavuoan pohjalle ja eihän se sieltä irti lähtenyt! Mur, vähänkö ärsytti! Toisen tein leivinpaperin päälle ja siitä se irtosi ongelmitta. Toisena vinkkinä se, että kakku kannattaa koota hyvissä ajoin. Itse pelkäsin sen vettyvän, ja kokosin sen viime tingassa. Noin tuntia myöhemmin (ja vielä noin kolmekin tuntia myöhemmin) kakku oli ihan kivikova, eli kermavaahto ei tunnu kovin äkkiä ainakaan pehmentävän pohjia. Kakku oli siis hieman vaikea leikattava, mutta eipä tuo haittaa jos tilaisuus ei ole kovin fiini. :) 

Mmm, taidanpa hakea itselleni vielä tätä palan...

Siirappileivät inkiväärillä

Jotenkin tuntuu, etten ole leiponut ikuisuuksiin! Eilen illalla sitten sängyssä Leivotaan- lehteä lukiessani löysin tämän ihanalta kuulostavan keksireseptin. Aineksetkin löytyivät kaikki kaapista, joten ei muuta kuin aamulla leipomishommiin! Nyt kotona tuoksuu ihanasti inkivääriltä... <3

SIIRAPPILEIVÄT INKIVÄÄRILLÄ (24KPL)

• 125g voita
• 2½dl fariinisokeria
• ½dl tummaa siirappia
• 1 muna
• 5½dl vehnäjauhoja
• 1½tl ruokasoodaa
• 1½tl jauhettua inkivääriä
• ½tl kanelia

Koristelu

• ½dl sokeria

Sekoita voi ja sokeri kulhossa tasaiseksi taikinaksi. Lisää siirappi ja muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita tasaiseksi. Pane taikina noin tunniksi jääkaappiin. Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Muotoile taikinasta 24 palloa, pyörittele ne sokerissa ja laita leivinpaperin päälle pellille. Paina kevyesti hieman littanammaksi. Paista uunin keskitasolla 10-12 minuuttia. Anna jäähtyä.

Alkuperäisessä ohjeessa ei käsketty litistää palleroita, mutta ekaa pellillistä tarkkaillessani tulin siihen tulokseen, että kannattaa hieman litistää, niin ei tule niin korkeita pikkuleipiä.

Tässä litistämättömät pallerot menossa uuniin...

Hyviä olivat!