Voi että mun on tehnyt mieli makeita manteleita! Värkit ostin jo yli viikko sitten, mutta sorruin silloin ostamaan hunajapaahdettuja pähkinöitä Punnitse&Säästä- kaupasta. Samoin meinasi käydä viime torstaina, mutta hahaa, pähkinät olivatkin sieltä loppu! Oli siis pakko helpottaa pähkinänhimoaan tekemällä itse näitä herkullisia pähkinöitä. Ainut vähemmän herkullinen vaihe on näiden erottelu irti toisistaan, mutta toisaalta, osan voi jättää vähän isommiksi paloiksikin.
KARAMELLIPÄHKINÄT
Iso annos
3dl sokeria
1½tl kanelia
1½tl kardemummaa
3/4tl inkivääriä
3/4tl suolaa
300g manteleita
Sulata sokeri paistinpannulla. Lisää mausteet seokseen ja kaada mantelit pannulle. Nostele seosta kahdella puulastalla niin, että mantelit saavat kauttaaltaan tasaisen sokerikuorrutuksen.
Kumoa manteliseos leivinpaperin päälle kovettumaan. Irrota kovettuneet mantelit toisistaan. Tarjoa kahvipöydässä tai napostele sellaisenaan.
(Ohje Maku 6/2012)
Aineksrt valmiina touhuun. Siinä ei enää hirveesti etitä mitään, kun sokeri on sulaa.
No niiiiiin, pikkuhiljaa alkaa tapahtua. Mantelit sokeri- maustekylvyssä.
Itsenäisyyspäivänä herkuteltiin näillä tahnoilla, ja niiden lisäksi syötäväksi väsäsin pikaisesti suolaista voitaikinasta. Näitä voi varioida loputtomasti, ja ne valmistuvat nopeasti. Ovat siis hyvää vierasvaraa näin joulunaikaan, kun voitaikinaakin luultavasti pakkasesta löytyy.
VALKOSIPULI-OLIIVINYYTIT
10kpl
500g voitaikinaa
aurinkokuivattutomaattituorejuustoa
5-6 valkosipulin kynttä (tai maun mukaan, itselläni oli kolme jättikokoista)
10-12 kalamataoliivia (kivellisiä)
(voiteluun muna)
Sulata voitaikina paketin ohjeen mukaan. Puolita levyt ja sivele keskelle reilusti tuorejuustoa. Silppua valkosipulinkynnet. Purista oliiveista kivet pois ja silppua pienemmäksi. Ripottele tuorejuuston päälle valkosipuli- ja oliivisilppuja. Sulje nyytit ottamalla kaikki neljä nurkkaa keskellä ja nipistä todella tiukkaan kiinni. Voitele halutessasi munalla, jonka rakenteen vatkaat kevyesti rikki. Jos sinulta sattuu kaapista löytymään esim. unikonsiemeniä, ripottele vielä niitäkin päälle. Pinjansiemenetkin sopivi tähän hienosti. Paista 225 asteessa noin 15 minuuttia.
Vaikka kuinka yritin pusertaa nyytit kiinni, pääsivät ne silti aukeamaan uunissa. Noh, eipä tuo onneksi makuun vaikuta, eivät vain ehkä ole niin esteettisiä. :D
Luukusta kahdeksan paljastuu musiikkia, joulumusiikkia!
Olen rakastanut musiikkia koko elämäni! Lapsuudestani muistan ajat, kun äiti soitti pianoa, koska halusin laulaa mukana. Yksi lemppareistani oli Minttu sekä Ville, ja sitä tuli hoilattua varmaan satoja kertoja. :D Myöhemmin äiti on todennut, että pakko oli antaa tytön laulaa, vaikka laulu kuulosti lähinnä raakkumiselta... x)
Onneksi raakkuminen on vuosien varrella parantunut edes jonkinlaiseksi viserrykseksi, koska edelleenkin rakastan laulamista! Laulan tietysti erityisesti autossa, siellä kun saa antaa palaa ilman, että kukaan joutuu kuulemaan. Tosin laulan kyllä muidenkin läsnäollessa, mies tosin hyvin usein toteaa silloin että "oo ny jo hiljaa".
Singstar on meillä aika ahkerassa käytössä, ja karaokea tulee kyllä laulettua aina, kun sellaisessa paikassa käy. Julkisestikin olen päässyt muutaman kerran laulamaan: kerran näytelmässä ja viime keväänä lurittelin Tahtoisin toivoa sinulle- laulun kummipoikani ristiäisissä. Koskaan ei oo varmaan jännittänyt niin paljon!
Joululaulujen laulamisen aloitan aina jossain vaiheessa näistä kirjoista. Siinä riittää jo jonkin verran valinnan varaa. :)
Poikkihuilua aloitin soittamaan ehkä kolmannella tai neljännellä luokalla, ja 3/3 tutkinnon taisin suorittaa ysiluokalla. Sen jälkeen huilu on kaivettu esiin yksittäisiin esiintymisiin, mutta säännöllisesti sitä ei enää ikävä kyllä tule soitettua. :/
Joulunaikaan musiikki on tietysti vielä korostetusti esillä. Aloitin tänä(kin) vuonna joululaulujen kuuntelemisen jo marraskuun alkupuolella, ja kuuntelen niitä kyllä ihan uuteen vuoteen saakka. Niissä on niin se oma tunnelmansa! Kynttilöitä, joululauluja ja kuuma mukillinen glögiä, mitä muuta sitä tarvitsisikaan?
Näistä levyistä uusin hankintani on tuo Sinatran levy, ja voi että kun se onkin ihana! Se tulee ehdottomasti soimaan meillä aattona lahjojen aukaisemisen aikana yhdessä toisen lempparini kanssa...
Vesku Loiri! Ah! Tuo levy on NIIIIIN parhautta! Se on yleensä ensimmäinen joululevy, joka meillä soi. Loiri on aina ollut musiikillinen esikuvani, ja kyllä hän tulkitsee näitä joululauluja aivan erityisellä hartaudella. Lempparini on ehdottomasti...
Joka ikinen kappale tuolla levyllä on ihana, mutta lemppareitani tuon lisäksi on Sydämeeni joulun teen, Tonttu ja Kolmen kuninkaan marssi. <3
Tänä vuonna uusin hankintani on Juha Tapion Joululauluja cd.
Anoppini sai muutama vuosi sitten pukilta lahjaksi Club for fiven Rekiretki levyn, ja tänä vuonna äitinikin hankki sen itselleen. Se on siis ollut myös itselläni kuuntelussa, ja tykkään kyllä kovasti!
En yleensä lämpene uusille joululauluille, mutta tässä levyssä yllätti kappale nimeltä Kolme vuotta jouluun. Sille ei ikävä kyllä taida löytyä videota... :/
Ja ilman yhtä ikivanhaa levyä ei joulua voi viettää!
Kotikotonani tämä levy on ollut jo varmaan ainakin 15 vuotta jos ei kauemminkin! Ja tämä on just SE levy, joka laitetaan soimaan, kun aletaan piparinleivontaan ja lahjojen aukaisuun. Yksi lemppareistani on tämä...
Ja vielä sokerina pohjalla...
The Snowman. <3
Kuinkas moni lukijoista on katsonut Lumiukon jouluaattoisin? Itselleni ei joulua tule, jollen tätä näe. Pelkään, että joku vuosi tätä ei enää näytetäkään televisiosta, joten hankin tämä myös dvd:nä itselleni muutama vuosi sitten. Lisäksi tämän cd:n ostin toissavuonna, jolloin olin äitini kanssa Tampere-talolla katsomassa lontoolaisen teatteriryhmän esittämänä The Snowman. Voi että kun se oli ihana! Hienosti oli osattu produktio toteuttaa, ei tarvinnut pettyä. Lähtisin ehdottomasti uudestaankin, jos tämä taas suomeen tulisi.
Kertokaahan omia suosikkejanne joululauluista! Mitkä kappaleet on niitä, joita ilman joulua ei tulisi? Tässä vielä yksi alltime favourite, toivottavasti tänä vuonna on koko suomessa valkea joulu!
Eilen itsenäisyyspäivänä herkuttelimme kahdella erilaisella tahnalla; kylmäsavuporo- ja kylmäsavulohitahnalla. Uskokaa tai älkää, suostuin syömään ensimmäistä kertaa poroa! Kylmäsavuporo oli mielestäni törkeän hyvää, lähinnä varmaan siksi, että se on niin ihanan suolaista... <3 Onhan se ihan kauheissa hinnoissa, varsinkin kun miettii, että meillä on pakkanen täynnä hirveä, josta voisi varmasti kans tehdä leikkelettä savustamalla sitä. Mutta pidetään savuporo siis sellaisena herkkuna, jota ei turhan usein tule nautittua...Onneksi aineksia jäi vielä yli, eli täytyy tänään tehdä uudelleen sama setti!
KYLMÄSAVULOHI- JA KYLMÄSAVUPOROTAHNAT
Kylmäsavulohitahna (kuvassa edessä)
noin 4 siivua kylmäsavulohta
1tl kapriksia
½ punasipuli
100g creme fraichea
n,2rkl sitruunanmehua
mustapippuria
Silppua punasipuli pieneksi silpuksi ja silppua myös kaprikset. Pieni lohisiivut mahdollisimman pieneksi ja yhdistä kaikki ainekset. Mausta mustapippurilla. Anna maustua kylmässä tarjoiluun saakka.
Kylmäsavuporotahna (kuvassa takana)
noin 50g kylmäsavuporoa
½ punasipuli
50g mustapippuri-tillituorejuustoa
1rkl creme fraichea
Silppua punasipuli ja kylmäsavuporo hienoksi. Yhdistä kaikki ainekset, sekoita hyvin ja anna maustua kylmässä tarjoiluun saakka.
Nämä annokset ovat siis pieniä, meillä niistä söi kolme ihmistä. Tahnat olivat kyllä niin hyviä, että helposti määrät saisi tuplata, eikä silti varmaan jäisi ihan turhan paljon yli...
Nyt kun päivät alkavat olla jo aika lyhyitä on ihanaa, kun viikolla sattuu yksi ylimääräinen vapaapäivä. Tämä päivä onkin kulunut pieniä jouluun liittyviä askareita tehdessä, mutta pääasia on, että on saanut myös levätä!
Huomenna onkin tärkeä päivä, kun tuleva kummityttömme saa nimen. :) Saamme juhlia kahta pikkuista prinsessaa. Tämä vuosi onkin ollut meille erityinen, sillä keväällä meistä tuli ensimmäisä kertaa yhdessä kummeja ihanalle poitsulle, ja nyt vielä saamme kummitytön! Kummilapsia on ihanaa hemmotella, kun omia mukuloita ei ole... <3
Päivän kysymys vielä: kuinkas moni teistä aikoo katsoa Tuntemattoman sotilaan? Oletko katsonut sen "aina", vai aiotko jopa katsoa sen ensimmäisen kerran?
Tänä iltana korkkaan kuohuviinipullon ja seuraan perinteisesti itsenäisyysjuhlaa telkkarista, samalla napostellen jotain herkullista.
Nautitaan kynttilöiden loisteesta ja glögin lämmöstä, hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Aukaistaanpa luukku numero viisi! Sen takaa paljastuu riisipuurorieskat. Nyt ollaan siis tarjoiluissa päästy jo pikkujoulujen dagen-after aamupalaan. :) Lauantaiaamuna keitin riisipuuroa niin paljon, että siitä tuli minulle ja H:lle aamupalaksi ja lisäksi sain siitä sivuun jo näitä rieskoja ajatellen. Sunnuntaiaamuna sitten oli helppo pyöräyttää rieskat puurosta, varsinkin kun resepti oli näin yksinkertainen! Kaikki vaan kerralla sekaisin ja taputtelu pellille rieskoiksi. Nam!
RIISIPUURORIESKAT
Noin 8 kpl
5dl riisipuuroa
2dl vehnäjauhoja
1dl ruisjauhoja
2 munaa
½tl suolaa
Sekoita kaikki aineet nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Taputtele taikinasta leivinpaperin päälle pellille 8 pyöreää, noin ½cm paksuista rieskaa. Paista 275 asteisen uunin ylätasolla noin 10 minuuttia, kunnes rieskat ovat kauniin ruskeatäpläisiä.
Itse kyllä paistoin rieskat noin 250 asteessa ja keskitasolla, tosin meidän uuni onkin yleensä vähän liian tehokas... Ainakin hyvin paistuivat ja hyviltä maistuivat. :P
Edelleen jatkan postaamista meidän pikkujoulusyömisistä...Tämä glögijuustokakku oli siis meidän jälkkärinä pipari crème brûléeiden kanssa. Tosin kaikilla oli vatsa siinä vaiheessa sen verran täynnä, että neljä ihmistä söi sellaisen palan kakkua, minkä normaalisti yksi ihminen syö... :D
Uskomatonta, mutta en ole vielä koskaan tehnyt glögijuustokakkua! Se vain on jotenki aina jäänyt tekemättä, kun joulun aikaan on niin paljon muuta leivonnaista tehtävänä. Toisekseen, en varmaan koskaan ennemmin ole tehnyt paistettavaa juustokakkua, mihin ei tule ollenkaan kananmunaa vaan maissitärkkelystä. Vähän epäilytti, että hyytyykö massa ollenkaan, varsinkin kun sitä oli niin runsaasti, mutta hyvin hyytyi ja aivan hyvältä maistui! Glögi tosin olisi saanut maistua vielä enemmän massassa, mutta päälle keitetty ja kaadettu glögisiirappi toi mukavaa makua kakkuun.
GLÖGI-JUUSTOKAKKU
Pohja:
200g kaurakeksejä
200g piparkakkuja
200 voita sulatettuna
Täyte:
600g maustamatonta tuorejuustoa
250g rahkaa
25g voita sulatettuna
1dl sokeria
½dl maissitärkkelysjauhoja
1dl glögitiivistettä
Glögisiirappi:
2dl glögitiivistettä
1dl sokeria
Aja keksit ja piparkakut tasaiseksi muruseokseksi monitoimikoneen teholeikkurilla tai laita keksit muovipussiin ja paukuta esim. kaulimella muruiksi. Lisää sulatettu voi ja sekoita tasaiseksi. Laita irtopohjavuoan pohjalle ja reunan väliin voipaperi (itse tein silikonireunaiseen vuokaan, jossa on keraaminen pohja, ei tartu kiinni...) ja voitele reunat. Kaada murumassa vuokaan. Painele se tasaiseksi kerrokseksi pohjalle ja reunoille. Nosta vuoka hetkeksi jääkaappiin niin, että muruseos ehtii hieman jähmettyä.
Sekoita kaikki täytteen ainekset. Kaada täyte vuokaan ja tasoita se. Paista kakkua 175 asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Ota uuni pois päältä, mutta jätä kakku jälkilämpöön vielä 30 minuutiksi.
Valmista glögisiirappi. Mittaa glögitiiviste ja sokeri kattilaan ja keitä seosta ilman kantta noin 10 minuuttia, kunnes siirappi paksuuntuu. Anna siirapin jäähtyä hetken ajan huoneenlämmössä. Anna kakun jäähtyä rauhassa. Poista sitten vuoan reunat ja nosta glögijuustokakku tarjoiluvadille. Kaada glögisiirappia kakun päälle ja tarjoa loppu siirappi erikseen kakun kastikkeena.
Siirappi olisi kannattanut keittää ehkä ennemmin kuin juuri tarjoilun hetkellä, sillä se oli vielä aika lailla juoksevaa, eikä näin ollen pysynyt kakun päällä sitä leikatessa. Eipä tuo onneksi menoa haitannut... :) Jälkkäreiden kanssa joimme Sandeman portviiniä, joka mielestäni meni aika kivasti tämän kakun kanssa. Kummassakin on tietysti tummia makuja, jotka komppasivat hyvin toisiaan.
Kakua jäi tosiaan "vähän" ylitte, joten vein sitten loput työkavereille syötäväksi. Se on onneksi varma paikka saada kaikki jämät syödyksi. :D Töissä kun on kiva välillä myös herkutella. :)
Tämäkin ruoka kuului meidän viikonlopun ruokarepertuaariin ja esitti osaa alkuruokana. Siitä olikin jo monta vuotta, kun olen tätä keittöa viimeksi valmistanut. En kyllä tiedä miksi on vierähtänyt niin pitkän aikaa, sillä tämä on ihanan lempeän valkosipulinen ja helppovalmisteinen keitto. Lämmittää mukavasti talvi-iltoina, kun pakkanen paukkuu ja lumi tuiskuaa...
PAAHDETTU VALKOSIPULIKEITTO
2 kokonaista valkosipulia
2 isohkoa perunaa
1 sipuli
tilkka öljyä
4dl kasvislientä
2dl kermaa
2dl maitoa
suolaa
mustapippuria
tarjoiluun leipää
Leikkaa veitselä valkosipuleista pois hatut ja kääri ne folion sisään. Paahda valkosipuleita uunissa 200 asteessa noin 30 minuuttia. Pese ja kuori perunat sekä kuori sipuli. Kuutio peruna ja sipuli ja kuullota öljytilkassa kattilassa. Lisää kasvisliemi ja anna keihua sen aikaa, että perunakuutiot pehmenevät. Purista valkosipulit pois kuoristaan suoraan keittoon. Ota sitten kattila pois liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää maito ja kerma sekä mausteet. Kuumenna uudelleen ja tarjoile rapeaksi paahdetun leivän kuten patongin kanssa.
Harmitti, kun vasta pöytään tarjoillessa tajusin miettiä, että keitto olisi ehdottomasti kaivannut jotain pientä koristetta pinnalle. No, näillä mentiin, ja onneksi keitto taisi maistua ilman koristeitakin...Seurana juotiin puolikuivaa valkoviiniä, joka mielestäni sopikin keiton kylkeen ihan mukavasti.
Kuten jo edellisessä postauksessa kerroinkin, juhlimme pienellä opiskeluporukalla pikkujouluja lauantaina. Minä olin siis vetovastuussa (=ruokavastaavana) tänä vuonna. Pikkujoulujen makeasta puolesta vastasi pikkunaposteltavien lisäksi nämä piparinmakuiset jälkkärit yhdessä juustokakun kanssa. Siitä kakusta sitten myöhemmissä luukuissa...
Oma jälkkärisuosikkini ravintoloissa on ehdottomasti crème brûlée. Siinä koostumuksessa vain on jotain niiiiin ihanaa, kun on rapea pinta ja sisältä hyllyvä vanukas...Tätä herkkua tulee tehtyä muutaman kerran vuoteen, ja nyt joukossamme sattui olemaan yksi brùlée-neitsyt, joten satuin valitsemaan sopivan jälkkärin pikkujouluihin. :)
PIPARI-CRÈME BRÛLÉE
6 annosta
3dl kermaa
2dl (täys)maitoa
1 vaniljatanko tai muutama rouhaisu vaniljamyllystä
1tl piparimaustetta
6 keltuaista
1dl sokeria
demerarasokeria
Kuumenna kerma, maito, vanilja ja piparimauste kattilassa kiehumispisteeseen. Jos käytät vaniljatankoa, halkaise se ja raaputa siemenet kattilaan. Kuumennuksen aikana sekoita keltuaiset ja sokeri kulhossa sekaisin, ei tarvitse vatkata, vaan riittää pelkkä huolellinen sekoitus. Kaada nesteet muna-sokeriseokseen ja sekoita koko ajan. Jos pinnalle muodostuu ilmakuplia ja vaahtoa, kuori ne esim. lusikalla pois. Kaada massa kuuteen matalaan, laakeaan astiaan. Laita astiat uunivuokaan ja lisää vuoan pohjalle vettä niin, että se ulottuu vuokien puoliväliin. Paista 100 asteessa noin puoli tuntia (mulla meni tällä kertaa jopa tunti o_O ), tai kunnes massa on hyytynyt niin, että se vielä tutisee keskeltä hieman. Anna jäähtyä ja säilytä viileässä. Ennen tarjoilua ripottele päälle demerarasokeria ja paahda pinta rapeaksi joko tohottimella tai uunissa grillivastuksilla. Varo, ettei pinta pala mustaksi! Nauti!
Aion ensimmäistä kertaa yrittää pitää joulukalenteria täällä blogissa! Olen siitä haaveillut koko sen ajan, kun blogia olen kirjoitellut, siis jo aikaisemmin Vuodatuksessakin, mutta koskaan ei ole aika riittänyt. Saa nähdä monenteenko luukkuun tämä homma tyssää, mutta lupaan ainakin yrittää! :D
Joulukalenterini tulee sisältämään kaikkea maan ja taivaan väliltä, mitä voin kuvitella jouluuni liittyvän. Luvassa on siis jouluisia reseptejä, fiilareita, jutusteluja, sisustusta ja musiikkia! Toivottavasti tulet pitämään kalenteristani! :)
Aukaistaanpa siis luukku numero yksi! Aloitetaan siis sillä turinoinnilla...
Viikonloppu tuli vietettyä mahtavissa tunnelmissa! Ensin perjantaina jammailtiin Rytmikorjaamolla Jenni Vartiaisen keikalla kolmen ihanan somelaisen muijan kanssa, ja eilen saapui kaksi ihanaa tyttöä lisää ja vietettiin opiskeluporukan pikkujouluja. :) Tänään käväistiin vielä Rytmikorjaamolla joulumyyjäisissä. Siellä oli houkutuksia jos jonkinmoisia, vaikka myyjiä ei ihan hirveän paljon mielestäni ollutkaan. Tällaiset ostokset sieltä kuitenkin käsiini jäivät...
Tuo panta olis siis Mustava- merkkinen, tekijä itse painaa kuviot, ja kangaskin on suomalaista bambutrikoota. Ihana päässä, ja mä jotenkin rakastuin tuohon sulkakuviointiin! Eräältä myyjältä oli vaan aivan pakko ostaa tuo Aarikan valkoinen tonttu! Tietääkseni ne on ilmaantunut täksi jouluksi myyntiin ekaa kertaa, vai olenko tosiaan ollut niin sokea, etten ole tätä väriä ennemmin huomannut? o_O Mulla on ennestään muutama punainen tonttu, joten tämä menee sulostuttamaan niiden joukkoon pöydälle... <3
Mutta sitten itse asiaan! Tätä päivää olen taas jo jonkin aikaa odottanut, saihan tänään aukaista ensimmäisen luukun joulukalenterista! Mulla on joka vuosi ihan pakko olla ihan tavallinen suklaakalenteri, en koskaan ole muunlaista kalenteria, kuvakalenteria lukuunottamatta, omistanut. Enkä muuten koskaan ole syönyt kalenterin suklaita etukäteen! Päinvastoin, mulla yleensä tyssää luukkujen aukaiseminen noin kymmenenteen päivään! :D Viime vuoden suklaakalenterinkin tyhjäsin vasta noin kuukausi sitten... :D Mites sinä itse, oletko lapsena tai vähän vanhempanakin syyllistynyt luukkujen liian aikaiseen availuun? ;)
Tältä näyttää minun tämänvuotinen kalenterini!
Itse asiassa, minulla oli viime vuonna juuri samanlainen kalenteri...Mutta koska muutakaan kivaa en tänä vuonna löytänyt, sai tämä kaunis kuva ilahduttaa siis tänäkin vuonna! Ihanan nostalginen tunnelma!
Suklaakalenterin lisäksi mulla on ollut iät ja ajat myös Veikkauksen joulukalenteri. Ostan sen itse itselleni nykyään, vielä aikoinaan kun mummani oli elossa, hän hankki tämän aina minulle. Mumma on siis kovasti mielessä jokaista luukkua raaputtaessa. <3
Mieheni ei ole kovinkaan innokas kalentereiden avaaja. Muutaman kerran olen hänelle hankkinut "miehelle sopivan" suklaakalenterin, ja ne on tainneet joka kerta jäädä kans ainakin puoliksi syömättä. Siksi hankin hänelle tänä vuonna Fingerporin kuvakalenterin. :)
Kuten kuvasta näkyy, niin ainakin ensimmäinen luukku tuli avattua! :D
Kävin tänään myös ensimmäistä kertaa laulelemassa kauneimpia joululauluja. Toivottavasti pääsisin vielä toisenkin kerran, sillä nämä eivät olleet kirkossa. Kirkossa on kuitenkin oma ihana tunnelmansa joululauluissa, sinne pitää yleensä päästä jos vain aikataulut natsaavat.
Musiikkiin siis päätän tämän joulukalenterin ensimmäisen postauksen...Kappaleena saa olla ihana Frank Sinatran Let it snow. Sinatra soi eilen ahkerasti levysoittimessa...Näihin tunnelmiin!
Aaaaahh, tänään VIHDOIN, varmaan parin vuoden haaveilemisen jälkeen, sain aikaiseksi tehdä lemon possetia! En edes muista, mistä olen siitä ensimmäisen kerran joskus lukenut, mutta muistaakseni ainakin Glorian Ruoka&Viini lehdessä on joskus ollut tähän kyseiseen herkkuun resepti. Todella monissa ruokablogeissakin tätä on tehty, ja kun viikko sitten törmäsin Maistuis varmaan sullekkin- blogissa, päätin vihdoinkin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni! Alkuviikolla ostin puoli litraa kermaa, ja tänään iltapäivällä valmistelin nämä jääkaappiin. Nyt sitten illalla näillä herkuteltiin... :P
LEMON POSSET
5dl kuohukermaa
vajaa 2dl sokeria
1 1/4dl sitruunanmehua
Mittaa kuohukerma ja sokeri kattilaan. Kuumenna hitaasti kiehumispisteeseen ja anna sitten kiehua kolme minuuttia koko ajan sekoittaen. Ota sitten kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon sitruunamehu. Sekoita ja kaada sitten laseihin. Laita päälle tuorekelmua ja laita jääkaappiin asettumaan vähintään kolmeksi tunniksi.
Siis tämä oli I-H-A-N-A-A! Samaan aikaan tosi kirpsakkaa ja tosi makeaa! Seuraavaksi täytyy varioida tätä ja kokeilla raparperi possetia, sillä raparperi on yksi minun lemppari raaka-aineista, ja sitäkin onneksi pakastimesta löytyy... :)
Ihan justiin päivitin arkistoista yhden suolaisen pannukakkurullan, mutta tätä hyväskää syötiin meillä eilen. Rakas ystäväni tekee usein munakasrullaa jauhelihasta, ja nyt kun jauhelihaa oli jääkaapissa kaksin kappalein, päätin tehdä ruoaksi tämmöistä sörselssöniä. :)
Tee ensin pohja. Riko munat kulhoon ja vispaa rakenne rikki. Lisää maito, suola ja vehnäjauhot (halutessasi siivilöiden) munien joukkoon. Sekoita hyvin tasaiseksi, kaada leivinpaperin päälle syvälle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia. Kumoa pöydälle odottamaan täyttämistä.
Tee täyte pohjan paistuessa. Pilko paprika, purjo ja punasipuli pieneksi kuutioksi. Kuullota niitä pannulla, kunnes ne pehmenevät. Lisää loppuvaiheessa aurinkokuivattu tomaattisilppu, jotta nekin hieman lämpenevät. Kaada kasvikset esim. lautaselle odottamaan. Paista sitten jauheliha kypäksi, laita levy pois päältä ja lisää kasvikset jauhelihan joukkoon. Lisää myös tuorejuusto ja sekoita täyte tasaiseksi. Mausta suolalla ja pippurilla.
Kumoa jauhelihatäyte munakaspohjan päälle, ripottele päällimmäiseksi juustoraaste ja kääri tiukalle rullalle kääretortun tapaan.
Voila! Anna rullan levätä hetken käärittynä leivinpaperiin ja -liinaan. Voila! Nauti salaatin kanssa. :)
Tänään olisi vuorossa jotain kanaruokaa, en kylläkään ole saanut vielä minkäänlaista inspistä... :P Saa nähdä, mitä sitä keksisi...
Meillä jos sattuu tekemään makeaa pannaria, ei se meinaa miehelle tehdä kauppaansa sitten millään. Se menee siis muutamaa hassua palaa lukuunottamatta pakkaseen vierasvaraksi. Tämä suolainen pannari sen sijaan ei koskaan kovin montaa päivää vanhene jääkaapissa, se on aina yhtä hyvää. Ja nopeatekoinen vierasvaraksi myös! :)
Ohje on peruja äidiltäni, joka taas on saanut sen koulumme entiseltä keittäjältä. Siitä myös tämän ohjeen nimi; Helvin pannukakkurulla.
HELVIN PANNUKAKKURULLA
Pohja:
2½dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
6dl maitoa
2 valkosipulin kynttä
3 munaa
50g voita sulana
Täyte:
200g purjoa
1-2rkl voita tai öljyä
1pss kinkkukuutiota
150g juustoraastetta
(½tl muskottipähkinää)
1rkl sitruunapippuria
Sekoita vehnäjauhot ja suola keskenään. Lisää ensin 3dl maitoa ja anna turvota viitisen minuuttia. Lisää murskatut valkosipulinkynnet ja loppu maito. Riko munat joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää viimeisenä sula voi. Kaada leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.
Pilko täytetä varten purjo renkaiksi (pese purjo ensin tarvittaessa) ja kuullota ne pannulla voissa tai öljyssä. Lisää myös kinkkusuikaleet ja mausteet. Kaada kinkkupurjotäyte kuuman pohjan päälle ja ripottele päällimmäiseksi juustoraaste. Kääri rullalle kuten kääretorttu ja jätä tekeentymään leivinpaperin ja keittiöpyyhkeen sisään.
On jo ihan törkeen kauan tehny mieli leipoa sämpylöitä, mutta aina on jotenkin laiskuus iskenyt aamuisin. Ja enhän mä ny tietty oo ollu ku vasta viikon kotona viimeisimmän sairaalakeikan jälkeen, että kai tämä ihan hyvä saavutus on. :D Tänä aamuna olin kuitenkin suht pirtsakkana, ja laitoin sämpylätaikinan kohoamaan. Ihanan ohjeen löysin Herneetkin rokkaa- blogista, joten sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Itse tein kylläkin vain puolikkaan taikinan, mutta tässä ohje kokonaiseen.
BASILIKA-AURINKOKUIVATTU TOMAATTISÄMPYLÄT
1 dl tuoretta basilikaa
1½ dl aurinkokuivattuja tomaatteja
5 dl vettä
2 rkl siirappia
1 tl suolaa
3 dl kaurahiutaleita
1 pss kuivahiivaa
n.9dl vehnäjauhoja
100 g sulatettua voita
Päälle:
kaurahiutaleita
Hienonna basilikan lehdet ja silppua tomaatit pienemmäksi. Sekoita 42 asteiseen veteen siirappi, suola ja kaurahiutaleet. Lisää basilika ja tomaatit. Lisää jauhot, joiden sekaan on sekoitettu kuivahiiva. Lisää voi alustamisen loppuvaiheessa. Alusta taikina tasaiseksi ja anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa noin 30 minuuttia.
Leivo taikinasta sämpyläpalloja ja kohota niitä vielä pellillä liinan alla noin 30 minuuttia. Voitele sitten sämpylät vedellä ja ripottele päälle halutessasi kaurahiutaleita. Paista 225 asteessa noin 10-15 minuuttia.
Vielä sellainen huomio, että itse tein nämä laktoosittomaan rasvattomaan maitoon. Miekkonen myös ehdotti, että näihin olisi voinut upottaa myös kalamataoliiveja, olisi ollut varsinaisia välimeren sämpylöitä! :) Ehkäpä siis ensi kerralla täytyy laittaa myös niitä taikinaan mukaan.
Sain eilen viettää sinkkuiltaa, kun ukkokulta oli ammattikuntansa avoimilla päivillä Tampesterissa. Koko päivä meni makoillessa, osasyyllisenä edellisen yön valvomiset baarireissuineen. Päivällä tuli syötyä vain eineksia (yyyyhhh), mutta illasta alkoi tehdä jo kovasti mieli kunnon ruokaa. Itselleen ei kuitenkaan jaksa mitään ihmeellisyyksiä järkätä, ja niinpä päädyin tekemään "sitä kuuluisaa avokadopastaa". Tai no, ainakin melkein, sillä meiltä ei löytynyt tuoretta chiliä eikä pecorinojuustoa. Eikä oliiviöljyä, mutta sen korvasin sitruuna-avokadoöljyllä, joka mun mielestä sopi kuin nenä päähän tässä reseptissä. Ja hyväähän siitä tuli, spagettia tuli kyllä keitettyä kahden hengen tarpeisiin... x)
AVOKADOPASTA (YHDELLE)
1 valkosipulin kynsi puristettuna
pieni turaus srirachaa
loraus sitruuna-avokadoöljyä
basilikaa
persiljaa
mustapippuria
suolaa (reilusti)
parmesaania
pastan keitinvettä
spagettia
½ avokado
Keitä spagetti ja tee kastike sillä välin vaikka suoraan lautaselle. Purista valkosipulin kynsi, lisää lautaselle sriracha, öljy, silputtu basilika ja persilja sekä mausteet. Raasta parmesaania maun mukaan. Halkaise avokado, kuutioi hedelmäliha suoraan kuoreen ja lusikoi se lautaselle. Kun pasta on al dente, valuta se ja ota hieman keitinvettä talteen. Sekoita keitinvettä lautasella olevaan kastikkeeseen. Lisää pasta ja sekoita hyvin, raasta parmesaania vielä lisää päälle. Nauti. :)
Tässä kastikkeen tekoa lautaselle, puuttuu vielä parmesaani ja avokado.
Vaikka pasta oli hyvää, kyllä kaikkein parasta on avokado syötynä suoraan kuoresta, päälle vain limenmehua ja hieman suolaa...
Tänä iltana taitaa olla vuorossa nachosettiä, kunhan mies kotiutuu reissultaan... :) Hyvää sunnuntaita kaikille!
