Se mitä kaikki odotti... Äiti eniten.

Ai että mitäkö? No mun valmistumista. :) Mulla on "hieman" venähtänyt tuo valmistuminen, kun Jyväskylästäkin muutin pois jo viisi vuotta sitten. Mutta ei se oo helppoo, olla duunissa, sairastaa tätä sairautta pahimmalla aktiivisuudella ja yrittää pakertaa jonkinmoista gradua siinä samalla. Jos tästä avanteesta jotain iloa tähän elämään on tullut (terveellisemmän elämän lisäksi!), se on mun valmistuminen! Kun viime vuoden lokakuun lopussa olleesta avanneleikkauksesta selvisin ja paranin, oli vihdoin oma jaksaminen siinä mallilla, että jaksoin keskittyä gradun tekemiseen. Eikä se onneksi enää pahasti kesken ollut, joten parin kuukauden pakerrus sen vihdoin mulle toi: kasvatustieteen maisterin tutkinnon. Virallinen valmistumispäiväni oli 5.6.2014 ja paperit kävin hakemassa 11.6. Siitä sitten kuukausi eteenpäin juhlistettiin pienimuotoisesti valmistumista. Mä olin pitkään sitä mieltä, että sitähän ei juhlita, kun ei ole mitään juhlimisen aihetta. Mutta elämä opettaa, että jos edes pienen aihe juhlaan on, vaikkakin sitten vuosia myöhässä oleva valmistuminen, niin sitä kannattaa juhlia! Järkkäsin sitten pienimuotoiset kahvittelun ihan tässä kodissamme läheisimmilleni ihmisille.

Tarjottavat tein tietysti itse, pois lukien coctailpiirakat. Oli niin kauhean kuuma heinäkuun alku, että ei tehnyt yhtään mieli pauhuuttaa uunia melkein kolmessasadassa asteessa. :D Tyydyis siis kaupan, tarkemmin sanottuna Moilaksen pakastepiirakoihin. Ne ovat hyviä vastapaistettuina ja munavoin kanssa nautittuina. :P Tältä näytti minun valmistujaiskattaukseni, ohjeet seuraa sitten myöhemmin perästä.

Tältä näytti pöydän kattaus. 

Makeita tarjottavia oli...

Kirsikkamuffinit...

Lemon curdilla ja mansikoilla päällystetyt rinkelinpalaset...

Raparperi- valkosuklaajuustokakku...

Sitruuna-marenkijuustokakku, jonka reseptin löydät täältä.

Kolmet erilaiset keksit; kahviviipaleet, jitterbugit ja shakkiruudut...

Ja suolaisia tarjottavia oli...

Munavoi niiden coctailpiirakoiden kanssa...

Kinkku-tonnikalavoileipäkakkua, jonka ohjeen löydät täältä. 

Ja jauhelihapiirakkaa...

Illaksi sitten tuli vielä muutama ystävä viettämään aikaa hieman pidemmäksi aikaa, ja illaksi vielä sekoittelin kirsikkasangriaa juomaksi ja lisäksi oli pientä suolaista naposteltavaa, kuten suolatikkuja ja makeana vaahtokarkkeja. 

Julkaisen erittäin harvoin kuvia itsestäni, mutta ehkä tässä tapauksessa nyt voisin...

Päivä oli ihana! Suurimmat kiitokset sen onnistumisesta kuuluu äidilleni, joka ensinnäkin potki mua persuksiin viiden vuoden ajan, jotta se gradu valmistuisi, ja toisekseen hiki hatussa auttoi minua valmistelemaan juhlat. Suurista suurimmat kiitokset kuuluu myös yliyliyliylirakkaalle ystävälleni K:lle, joka koko päivän jaksoi passata vieraitani, jotta minä sain vaan relata ja seurustella. :) Ja viimeisenä kiitokset tolle omalle miekkoselleni, joka jaksoi kehottaa aina noin kerran viikkoon vuosien ajan, että "pitäskö sun tehdä tänään se gradu valmiiksi". 

Kiitos teille kaikille, jotka teitte päivästä unohtumattoman! Yksi vieraista siirtyi viime viikolla ajasta ikuisuuteen... Itku tuli kuvia äsken selaillessa. Ihanaa, että M osallistui vielä näihin juhliin. <3

Psst. Jos et ole vielä tykännyt Timpin keittiöstä Facebookissa, niin NYT kannattais eksyä sinne tykkääjäksi! Käy katsomassa miksi!